Teepä teeraanu
Tää on tosi vanha projekti, mutta siinä yhdisyy paljon kivoja juttuja (kivoja pakkauksia, kierrätystä, käsityötä ja suunnittelua. Ja teetä!), ja oon ylpeä lopputuloksesta.
Mie siis rakastan teetä! Se on virkistävää ja parantavaa ja terveellistä, ja yleensä teenlehdet ja teepussit tulee söpöissä pakkauksissa. Ihastuin monta vuotta sitten jo muun muassa Clipperin teihin ja teepakkauksiin, ja keksin joskus ammattikrokeakouluaikoina, että niistä Clipper-paketeista sais tosi kivan raanun vaikka keittiön seinälle. Siitä tulikin sitten vuosien mittanen ikuisuusprojekti, joka valmistu lopulta kun paperit oli saatu ammattikorkeesta (teollinen muotoilija) ja toiset oli hyvällä mallilla yliopistossa (lastentarhanopettaja). Mutta valmista siis lopulta tuli!
Tein siis näin:
1. Join paljon teetä ja hamstrasin kaikki Clipperin paketit. Kaverit ja perheenjäsenet autto (suurkiitos siitä!). Suosittelen, että tämmösissä projetkeissa paketit sun muut pakkaukset kerätään luonnollisesti kuluttamalla tuotteet pikku hiljaa pois ettei koko kierrätyksen idea vesity sillä, että tuotteita ostetaan vaan niiden pakkausten takia sen sijaan että pakkauksista otettaisiin ylimäärästä iloa irti sen "varsinaisen" käyttötarkotuksen jälkeen.
Hankin myös kangaskaupasta mustan taustakankaan. Tämän varmaan voisi tehdä liimalla paperille tai kartongille, mutta halusin tehdä raanusta raanumaisemman ja kestävämmän ompelemalla. Jos ois ollu kärsivällisempi, kangaskin varmasti olis löytyny kierrätettynä.
2. Kun paketteja oli tarpeeks, leikkelin etu- ja sivukappaleet irti toisistaan ja pistin loput pahvinkeräykseen. Asettelin palaset kankaalle mielestäni kivaksi, värikkääksi tilkkutäkkikuvioksi.
3. Pistin pahvit kiinni nuppineuloilla ja aloin ommella. Pelkäsin, että ompelukone repisi pahvit palasiksi, mutta homma meni tosi hyvin kun ompelunopeuden piti sopivan hitaana. Jätin osan sivusaumoista ompelematta, koska palat pysy kiinni oikein hyvin vähemmilläkin tikeillä. Tein ommellessa taustakankaaseen myös kujat painoksi tuleville kepeille.
4. Sen kepin teinkin sitte miehen kanssa vanhasta, katkenneesta harjanvarresta. Varsi sahattiin kahtia ja päät vuoltiin ja pyöristettiin.
5. Virkkasin sormilla ripustusnarun raanulle, ja sitten koko homma oli valmis.
Tosi kivahan siitä loppujen lopuksi tuli, ainakin miun mielestä. Tämmösen voisi värkätä varmaan vaikka mistä sopivan kestävästä ja muotosesta pakkausmateriaalista, tai mistä vaan nyt keksii.
Mie siis rakastan teetä! Se on virkistävää ja parantavaa ja terveellistä, ja yleensä teenlehdet ja teepussit tulee söpöissä pakkauksissa. Ihastuin monta vuotta sitten jo muun muassa Clipperin teihin ja teepakkauksiin, ja keksin joskus ammattikrokeakouluaikoina, että niistä Clipper-paketeista sais tosi kivan raanun vaikka keittiön seinälle. Siitä tulikin sitten vuosien mittanen ikuisuusprojekti, joka valmistu lopulta kun paperit oli saatu ammattikorkeesta (teollinen muotoilija) ja toiset oli hyvällä mallilla yliopistossa (lastentarhanopettaja). Mutta valmista siis lopulta tuli!
1. Join paljon teetä ja hamstrasin kaikki Clipperin paketit. Kaverit ja perheenjäsenet autto (suurkiitos siitä!). Suosittelen, että tämmösissä projetkeissa paketit sun muut pakkaukset kerätään luonnollisesti kuluttamalla tuotteet pikku hiljaa pois ettei koko kierrätyksen idea vesity sillä, että tuotteita ostetaan vaan niiden pakkausten takia sen sijaan että pakkauksista otettaisiin ylimäärästä iloa irti sen "varsinaisen" käyttötarkotuksen jälkeen.
Hankin myös kangaskaupasta mustan taustakankaan. Tämän varmaan voisi tehdä liimalla paperille tai kartongille, mutta halusin tehdä raanusta raanumaisemman ja kestävämmän ompelemalla. Jos ois ollu kärsivällisempi, kangaskin varmasti olis löytyny kierrätettynä.
2. Kun paketteja oli tarpeeks, leikkelin etu- ja sivukappaleet irti toisistaan ja pistin loput pahvinkeräykseen. Asettelin palaset kankaalle mielestäni kivaksi, värikkääksi tilkkutäkkikuvioksi.
4. Sen kepin teinkin sitte miehen kanssa vanhasta, katkenneesta harjanvarresta. Varsi sahattiin kahtia ja päät vuoltiin ja pyöristettiin.
5. Virkkasin sormilla ripustusnarun raanulle, ja sitten koko homma oli valmis.
Tosi kivahan siitä loppujen lopuksi tuli, ainakin miun mielestä. Tämmösen voisi värkätä varmaan vaikka mistä sopivan kestävästä ja muotosesta pakkausmateriaalista, tai mistä vaan nyt keksii.
Kommentit
Lähetä kommentti